VALEammattilaiset ovat keskuudessamme (Hitit! Helmikuu)

Yksi alkutalven kohu-uutisia oli se, että valelääkäri huijasi koko järjestelmää Uudellamaalla. No, mitäs uutta tuossa oli? Tietysti se, että 23-vuotiaan lääkärileikit menivät överiksi, hän sai niistä kunnon liksan ja vaaransi potilasturvallisuutta.

Valetoimittajia – ilman minkäänlaista koulutusta ja kompetenssia – työskentelee monissa medioissa. Onneksi he eivät yleensä vaaranna ihmisten henkeä. Vale-DJ:t – ilman minkäänlaista koulutusta ja kompetenssia – paiskivat yötöitä klubeilla kautta maan.

Tuleeko muita esimerkkejä mieleen? Jotkut ”vale”-tyypit ovat tehneet menestysuran vaikkapa yritysjohtajina tai laulajina. Esimerkkinä sikopaimenena kansakoulupohjalta aloittanut yritysjohtaja Toivo Sukari. Laulajaesimerkit ovat kaikille meille tuttuja…

Suomessa uskotaan yleisesti koulutuksen voimaan. Suurin osa ikäluokasta on vähintään ylioppilaita ja useimmilla on myös joku ammattiin johtava tutkinto.

Valetoimittaja tuli mieleen siitä, kun tämä nuorten suosikkiammatteihin lukeutuva työ tulee usein esille vaikkapa missikandidaatteja haasteltaessa. Toinen suosikkiammatti on ”juontaja”, johon ns.pätevöityy saatuaan itsensä jotenkin joskus julkisuuteen.

Nuorten huutoon on vastattu ainakin siinä mielessä, että medianomeja ja muita ”nomadeja” on viime vuosina koulutettu ihan liikaa työmarkkinoiden kysyntään nähden. Suurten ikäluokkien eläköityminen ei ole aiheuttanut odotusten mukaista kysyntää, kun vastaavasti medioita ja sitä myötä alan työpaikkoja on pudonnut pois. Toimittajan töitä on riittänyt pääsääntöisesti vain korkeakoulututkinnon kautta.

Valelääkärin paljastuminen toi esille, että kaveria pidettiin hyvänä lääkärinä, kun hän kuunteli potilaita ja komppasi näiden tarinaa. Ehkäpä siitä tuli ajattelemisen aihetta oikeillekin lääkäreille.

TYÖSSÄKIN VOI OPPIA

Lääkärin töitä ei voi oppia sivusta seuraamalla. Monissa muissa ammateissa tie oppipojasta kisälliksi ja mestariksi käy kuitenkin edelleen työssäoppimisen kautta. Hyvänä esimerkkinä olkoon DJ:n työ.

DJ:n, disc jockeyn, tiskijukan tai musiikkijuontajan työhön ei ole vieläkään varsinaista koulutusta. Ala työllistää satoja henkilöitä, mutta jokainen joutuu pätevöitymään omin neuvoin.

Valtion tukemaa DJ-koulutusta on vuosien mittaan järjestetty pari kertaa. 80-luvulla väkeä kurssitettiin Lahdessa ja 90-luvulla Outokummussa. En muista (muistaako joku muu?), että kukaan näillä kursseilla mukana ollut olisi työllistynyt alalle. Eniten hyötyivät opetustehtävissä olleet, jotka saivat liksansa. Toisaalta taas, tässä maassa järjestetään turhempiakin kursseja, jotta nuorilla on parempaa tekemistä kuin kaduilla tai netissä lorviminen.

DJ-uralle hinkuva pääsee edelleen alalle perinteisin menoin. Musiikin tuntemusta ja soittamisen perustekniikkaa voi treenata kotona. Kun tietty tuntuma on hankittu, otetaan yhteyttä DJ-toimistoon tai jo töissä olevaan soittajaan. Aluksi päästään ehkä roudariksi ja sitten kahvitaukojen tuuraajaksi. ”Yleisönlukutaito”, tyylitaju ja tekniikka kehittyy ammattilaisten seurassa. Jonain päivänä oppipoika lähetetään ensi kertaa ns. omalle keikalle.

DJ:n korkeakoulu ovat yksityistilaisuudet, syntymäpäivät, häät, firmajuhlat ja monenikäisten bileet. Niissä vaaditaan laajaa musiikintuntemusta, leppoisaa käytöstä ja mikrofoniin juontamista, mikä onkin muka niin vaikea taito, että ujompien urakehitys tyssää tähän. Itse asiassa kyse on vain matalan kynnyksen ylittämisestä. Ne perusspiikit voi treenata etukäteen ja vaikka kirjoittaa paperille valmiiksi. Pian ei lunttipaperia tarvitsekaan. Näin se toimii. Nähty on.

DJ:n korkeakoulu ei pääty koskaan, sillä kahta samanlaista keikkaa ei ole. Korkeakouluvaiheessa oleville on töitä tarjolla enemmän kuin niiden tekijöitä. Myös keikkapalkkiot ovat yleensä korkeammat.

OPPISOPIMUSKOULUTUS pitäisi laajentaa myös DJ-toimistoihin. Katsoin netistä, että tällä hetkellä oppisopimuksella voi kouluttautua jopa sirkusalalle. Muita linjoja ovat mm. musiikki, tanssi, kuvallinen ilmaisu, audiovisuaalinen viestintä sekä käsi- ja taideteollisuus. Kyllä tuohon pitäisi DJ-koulutuksenkin mahtua. Yksi mahdollisuus alalla jo toimiville on näyttötutkinto, jossa alan asiantuntijat testaavat henkilön taidot ja myöntävät oikeuden ammattinimikkeen käyttöön.

Kuka pistää töpinäksi? Ehkäpä tämä on uuden Suomalaisen diskokulttuurin kehittämis- ja edunvalvontayhdistyksen heiniä.

PENA