Se on pelkkä ammatinvalintakysymys (Hitit! Huhtikuu)

On se niin väärin, että nuoren pitäisi valita ammattinsa tai vähintään oma suuntansa jo rippikouluiässä. Eihän mekään voitu tietää, että olisi kannattanut lähteä kesätöihin satamaan trukkikuskiksi. Minäkin kuvittelin, että toimittajan homma olisi jotenkin parempaa.

Ei tarvitse olla kateuteen taipuvainen, mutta kyllä pulssi nousi, kun AKT:n lakon aikana valkeni satamien nykyinen palkkataso. Ahtaaja tienaa vuodessa 47 000 euroa. Kuinka moni meistä pääsee edes puoleen tuosta, vaikka on töissä aamusta yöhön?

Muusikot, laulajat, DJ:t, toimittajat ja muut viihdealalla työskentelevät kärsivät siitä, että tämä ei ole ns. avainala, joka kykenisi kiristämään yhä enemmän rahaa tekijöilleen. Viihde perustuu vapaaehtoisuuteen, kysyntään ja tarjontaan. AKT:n pieni porukka pystyy lamauttamaan viennin ja teollisuuden, viihdeporukka ei.

Tai imperfektissä "pystyi lamauttamaan", kunnes Facebook näytti voimansa rikkurityövoiman värväyksessä. Satamiin ilmoittautui heti vapaaehtoisia lakonmurtajia ja lisää olisi ollut tulossa. Kaukana takana on ns.työläisten ns.solidaarisuus. Satamajätkien, siis ahtaajien duunarieliitille ei sympatiaa herunut edes omien joukosta. Luulenpa, että Facebook lopetti tuon lakon.

Ammatinvalinta oman työnkin sisällä olisi voinut mennä toisin. Ravintola-alalla olisi voinut opiskella vähintään hovimestariksi tai keittiöpäälliköksi. Toimittajan hommissakin olisi voinut suuntautua toisin.

Musiikkitoimittajana joutuu perehtymään koko ajan uusiin musiikinlajeihin ja uusiin levyihin. Radio-ohjelmia tehdessä homma käy koko ajan vaikeammaksi, kun jokaiseen haastatteluun hakee uutta kulmaa, aina uusia ihmisiä kohdatessa. Koskaan ei voi mennä kylmiltään jutuntekoon.

Olisinpa ryhtynyt urheilutoimittajaksi. Uusia lajeja ei tule kovin usein, säännöt eivät muutu ja samoilla "miltä nyt tuntuu" -haastattelukysymyksillä on pärjätty vuosikymmeniä. Palkka ja kaikki edut on taattu, saa matkustella ympäri maailmaa ja asua hotelleissa kunnon päivärahat lompsassa. Mitalikahvien lisäksi mukavia bileitä piisaa.

Urheilun asema mediassa on betonoitu. Kaikenmaailman kisoja piisaa TV:ssä monelta kanavalta, lehdissä urheilu pitää sivunsa, kiinnostipa se lukijoita tai ei. Hyvä veli -verkostot pitävät huolta, että tilanne säilyy. Entinen urheilija järjestää mainosrahaa urheilulle, kun on päässyt urheilusuhteillaan niistä päättämään.

Urheilu on mediassa yliarvostettua. Ihan OK, että sitä tulee maksukanavilta, mutta ei yhteiskunnan varoilla pitäisi näyttää kuin tärkeimmät jutut. Urheilu ei kiinnosta kaikkia.

Radiopuolella on kokeiltu ja varmennettu, että pelkästään urheiluun keskittyvä kanava ei kerää tarpeeksi kuulijoita eikä mainostajia. Mistähän johtuu, että Radio Suomi pakkosyöttää urheilua monta kertaa päivässä? Vastaus sisältyy em.kokeiluun; jos urheilua ei syötetä heti uutiskatsauksen jälkeen, sillä ei ole kuuntelijoita. Aika moni kestää sitä huutoa ja intoilua pari minuuttia kanavaa vaihtamatta. Moni vaihtaa saman tien kaupalliselle.

Älkää ymmärtäkö väärin. Olen liikunnan ja urheilun kohtuukäyttäjä, joka käy lenkillä ja salilla. Toisten ähertämistä en tykkää katsella perse penkissä.

Sama juttu tanssisektorilla. Tanssimassa on mukava käydä, mutta en todellakaan tykkää katsella jormauotisten taidetanssia.

Jos olisin päättäjä, pyrkisin vaikuttamaan siihen, että urheilurahat suunnattaisiin nuorisotyöhön ja koko kansan liikuntaan. Jos mulla olis valtaa, tanssin tukirahat tukisivat koko kansan paritanssia ja tanssipaikkoja, kun ne nykyisin menevät esittävälle taidetanssille, joka on todella pienen piirin juttu.

Ammatinvalinta voi mennä siis pieleen, mutta toki ammattia voi myös vaihtaa. Lohduttaudutaan nyt kuitenkin sillä, että viihteen puolella on aika usein kivaa. Jos tulis vaikka lottovoitto, niin kai me tehtäis näitä samoja hommia jatkossakin.

PENA